En saa nukuttua ollenkaa. Jotenki tää että alotin kirjottaan tätä blogia sai mut miettiään mitä mä oikeesti haluan elämältä. Haluanko mä että mun elämää, ja varsinki nuoruutta, rajotetaan niin paljon että en oikeen osaa nauttia elämisestä? Miks en vaan vois olla ja elää niinku normaalit nuoret?
Oon käyny opiston. En halua kertoo millon enkä missä mutta oon käyny. Se on semmonen koulu mitä käyään yhen lukuvuoden ajan ja siellä on vaan lestoja. Kaikki. Opettajat, työntekijät, siivooat, KAIKKI! Niitä on niin paljon että välillä ahisti olla siellä. Ei sillä että oisin vihannu niitä. Eheeei päinvastoin, sain tosi paljon ihania ystäviä joihin piän vieläki yhteyttä.
Silti kaikki oli jotenki niinku semmonen yks isoisoiso lestaporukka ja sitte muutama semmonen jotka oli vähän vapaampia elämisen suhteen. Mä ite lukeuduin näihin muutamiin. Ennen sitä vuotta olin ite niin kiltti tyttö, oikee überlesta. Opistossa mun asenne lestadiolaisuuteen eli uskovaisuuteen muuttu sellaseks että en oikeen tienny enää mitä ois pitäny tehä. Toisaalta halusin olla uskovainen koska kaikki mun kaverit ja mun perheenjäsenet oli uskovaisia mutta silti se jotenki tuntu väärältä. Ja tuntuu vieläki.
On silti tosi vaikee tunnustaa muille että hei, mä en ihan usko enää niinku ennen. Mua pelottaa että kaikki hylkää mut sen takia. Varsinki pelkään mitä mun perheenjäsenet, etenki isä, sanois. Niille se olis tosi kova paikka.
Niinku mä sanoin tossa ekassa postauksessa, mun perhe on mulle tosi tärkee.
Tämä oli nyt tämmönen ajatustenpurkupostaus jossa ei varmaan ollu mitään ideaa mutta piti saaha johonki pois mun päästä pyörimästä nämä ajatukset.
voimia! Tutkiskele omia ajatuksiasi rauhassa ja voithan vaikka etsiä vertaisia netistä. On varmasti paljon nuoria, jotka pohtivat samoja kysymyksiä.
VastaaPoistaKiitos! Oon lueskellukki muutamien samassa jamassa olevien blogeja, ja niistä on ollukki jonku verran apua! :)
PoistaItse olen kokenut hakomajan sivut todella tärkeiksi.
VastaaPoistaSieltä saa vertaistukea ja apua näihin vaikeisiin asioihin.
Sieltä sain rohkeutta itsekin erota liikkeestä, joka oli todella vaikeaa ja voimia vievää.
Muista että meillä jokaisella on oma elämä elettävänä. Ole rehellinen omalle perheellesi ja itsellesi. Läheiset rakastavat sinua varmasti, vaikka olisit missä uskossa tahansa. Rakenna tukiverkostoa ympärillesi, mieti rauhassa asioita. Paljon voimia sinne! :)
Kävin kattelemassa noita sivuja, ja vaikutti ainaki mielenkiintoselta! Varmaan vaikeinta tässä on se mitä kaikki muut ajattelee, vaikka ei mun pitäis aatella sitä. Kiitti tästä kommentista ja etenki tuosta sivuvinkistä! :)
Poistahei jos viitsit niin tee joku sähköpostiosoite tänne mistä sua ei tunnista(jos niin et siis ymmärrettävästi halua) niin voisin pistää sulle meiliä tuleen omasta samasta tilanteesta. en kans viitsit tässä kertoilla liian tarkkaa ettei tunnisteta.
VastaaPoistajoka tapauksessa tsemppiä sulle!! <3